Category: Blog post

Recent Posts
Blog post

Rahankäyttö on arvovalinta

Helsingin tilinpäätös viime vuodelta kertoo mukavaa tarinaa: kaupungin talous näyttää olevan hyvällä mallilla. Hieno homma! Kannattaa kuitenki pitää mielessä, että takana on monta miinusmerkkistä vuotta ja viime vuosi oli ensimmäinen plussalla oleva niiden jälkeen.

Kokoomus kiirehti heti uutisen myötä ehdottamaan, että kuntaveroa alennettaisiin tuntuvasti. Itse kannatan malttia ja panostaisin ennen kaikkea palveluihin, jos ylimääräistä alkaa kaupungin kassasta löytyä.

Tulevan sote-uudistuksen myötä kaupungin verotuloja siirtyy valtiolle. Tämä tarkoittaa sitä, että kokonaisbudjetti tulee pienenemään. Vaikka kunnan tehtäväkenttä ja sitä myötä rahantarve toki kapenee, vaatii etenkin siirtymätilanne mielestäni harkintaa ja tarkkuutta taloudenpidossa. Helsinki myös kasvaa kovaa vauhtia, ja samaa tahtia nousee investointien tarve.

Jos minä saan päättää, Helsinkiin tehdään ennemmin lisää päivähoitopaikkoja ja laitetaan homekoulut korjaukseen, kuin lähdetään myöntämään veroalea. Näppituntumalta en tiedä yhtään aluetta Helsingissä, jossa pääsy lähipäiväkotiin olisi edes jokseenkin varmaa. Päivähoitopaikkojen tarve ei ole pysynyt lasten määrän perässä – tämä asia kaipaa kipeästi muutosta.

Kun pari vuotta sitten varmistelin päivähoitopaikkaa omalle lapselleni, olisi se lähtökohtaisesti irronnut Jätkäsaaresta. Me asumme Töölössä ja olin tuolloin töissä Vallilan perukoilla. Linnuntietä matka ei ehkä ole kovin pitkä, mutta koitapa kulkea se kaksi kertaa päivässä ruuhka-aikoina täysin tukossa olevalla kasin ratikalla, tehdä siinä sivussa normaali kahdeksan tunnin työpäivä ja säilyttää lapsen hoitopäivät kohtuullisen pituisina. Ei olisi onnistunut millään. Koska olen kahden hengen taloutemme ainoa aikuinen, ei esimerkiksi 80 % työaika olisi mitenkään ollut taloudellisesti mahdollista. Lopulta soittelun ja itkun jälkeen sain lapselle paikan Töölöstä. Veikkaan, että asian ratkaisi se, että kerroin vastuussa olevalle päiväkodin johtajalle saavani sekä potkut että burnoutin, jos matka päiväkodin kautta töihin ja vastaavasti takaisin vie tunnin suuntaansa.

Valitettavasti tiedän myös töölöläisiä vanhempia, jotka ovat jättäneet Jätkäsaaresta tarjotun paikan ottamatta ja jatkaneet hoitovapaalla olemista siinä toivossa, että paikka heltiäisi jostain lähempää. Toivottavasti tilanne on nyt edes jonkin verran parempi kuin pari vuotta sitten. Esimerkkejä kuulee jatkuvasti muualtakin. Miltä esimerkiksi tuntuisi kuljettaa lasta päiväkotiin Roihuvuoresta Santahaminaan? Päivähoitopaikka kodin läheltä paitsi helpottaa huomattavasti vanhempien työssäkäyntiä, tekee pikkuisten päivistä lyhyempiä ja edesauttaa kaverien löytämistä lähistöltä.

Toinen lisärahaa välittömästi kaipaava kohde on homekoulut. Tuntuu aika hurjalta, että sisäilmaongelmia on havaittu lähes 60 koulussa, mutta vuosittain on varaa vain 4-5 koulun laajaan korjaamiseen. Havaittujen ongelmien laajuus tietenkin vaihtelee, mutta joka tapauksessa kyse on vähintään sadoista sairastuneista ja oireista kärsivistä lapsista ja aikuisista. Terve sisäilma on yksi oppimisen edellytys, jokainen koulu- tai työpäivän aikana sisäilmaongelmista kärsivä helsinkiläinen on liikaa.

Jos Helsinki jatkossakin on siinä tilanteessa, että tulot ovat menoja suuremmat, pitää valtuustossa tehtävillä päätöksillä pyrkiä siihen, että kukaan ei jää tässä kaupungissa syrjään. Eriarvoisuuteen tarttuminen kohentaa kaikkien hyvinvointia. Palveluihin panostamisella (esimerkiksi laadukas ja tasa-arvoinen varhaiskasvatus ja koulutus) ja järkevillä investoinneilla (esimerkiksi niiden homekoulujen korjaaminen) on iso merkitys hyvin voinnin edistämisessä.

Rahankäytön taustalla on aina arvovalintoja, se kannattaa vaalien alla pitää mielessä. Minä haluan kaupungin, jossa panostetaan lapsiin, taataan palvelut kaikille, poistetaan eriarvoisuutta ja huolehditaan yleisestä viihtyvyydestä sekä elävästä kaupunkikulttuurista. Kaikkea tätä ei voi ostaa pelkästään euroilla, mutta rahalla on väistämättä suuri merkitys kaupunkilaisten hyvinvoinnin takaamisessa.

Blog post

Neuvolajärjestelmää ei saa heikentää

Neuvola on lasten ja perheiden hyvinvoinnin kulmakiviä. Nyt hallitus ilmeisesti suunnittelee neuvolatoiminnan liittämistä valinnanvapausmalliin sote-uudistuksen yhteydessä.

Minä en olisi selvinnyt raskaudesta ja vauvavuodesta järjissäni ilman neuvolan tukea. Olen asunut lapseni kanssa kahdestaan siitä saakka kun hän hän syntyi. Vaikka hoidamme lasta yhdessä hänen isänsä kanssa, oli etenkin ensimmäinen vuosi tosi rankka. Kun samaan aikaan piti yrittää selvitä koliikkihuudosta, valvomisesta ja omasta toipumisesta, pohtia vanhemmuutta yksin ja sitä, saisinko vanhempainvapaan loppupuolella päättyvälle pätkätyösuhteelle jatkoa, oli tiheistä neuvolakäynneistä paljon apua ainakin niihin huoliin, joita tuoreilla vanhemmilla aina on. Oli helpottavaa, että vauvan kasvua ja kehitystä seurasi kanssani sama ammattitaitoinen ihminen kerrasta toiseen. Siskoni ja siskontyttöni puolestaan eivät olisi hengissä ilman neuvolaa, täysin yllättäen kriittiseksi mennyt tilanne huomattiin siellä kokeneen työntekijän toimesta. Lukemattomien suomalaisten terveys on neuvolapalveluista kiinni.

Neuvolatoiminnan vapauttaminen markkinoiden kilpailulle on yksi älyvapaimmista ajatuksista, jonka olen vähään aikaan kuullut. Se hajaannuttaisi lapsiperheiden palveluita ja vaikeuttaisi esimerkiksi neuvoloiden tekemää todella tärkeää ennaltaehkäisevää työtä lasten ja vanhempien hyvinvoinnin eteen.

Suomalainen neuvolajärjestelmä on uskomattoman hyvä, sitä ei saa heikentää. Päinvastoin neuvoloiden resursseja pitäisi lisätä. Laadukkaat ja yhtäläisesti kaikkien saatavilla olevat äitiys- ja lastenneuvolapalvelut takaavat sen, että Suomessa syntyy jatkossakin näin paljon terveitä vauvoja, äitiyskuolleisuus pysyy alhaalla ja lasten kasvua ja kehitystä seurataan systemaattisesti.

Pienistä täytyy pitää huolta, eikö edes heidät voitaisi jättää loputtoman voittojentavoittelun ulkopuolelle?

Tässä vielä linkki Mannerheimin lastensuojeluliiton kannanottoon aiheesta: https://www.mll.fi/medialle/kannanotot_ja_lausunnot/?x41070=31332023

Blog post

Sinä teet suojatien

”Äiti mitä se valkoinen tarkoittaa?”, kysyy lapseni lähes joka aamu ja iltapäivä kun ylitetään suojatietä. Vastaan aina, että se on merkki siitä, että jalankulkijat voivat ylittää tien ja autojen pitää antaa tilaa. Jos valo on meille vihreä. Ja kun on ensin monta kertaa tarkistettu, että siitä huolimatta autoja ei ole tulossa päälle.

Ainakin meillä Töölössä on ihan liian monta paikkaa, joissa saa päivittäin todistaa punaisia päin ajamista ja suojatien eteen pysähtyneen naapurikaistan kuskin ohi kaahaamista. Aika monta kertaa on ollut täpärästi tuurista kiinni, että ei ole jääty lapsen kanssa alle. Vaikka olen nykyään hysteerisen varovainen ylityksissä. Voin vain kuvitella, miten huolissaan pienten koululaisten vanhemmat ovat.

Liikenneturvalla on menossa hieno ja tarpeellinen kampanja nimeltä Sinä teet suojatien, jolla halutaan muistuttaa siitä, että suojatietä kuuluu kunnioittaa. Tämä koskee tietenkin niin autoilijoita, jalankulkijoita, pyöräilijöitä kuin muillakin välineillä liikkuvia. Autoilija on kuitenkin se suurinta massaa nopeimmalla vauhdilla liikuttava.

Valkoisen maalin lisäksi kadunylitysten turvallisuutta lisäävät ainakin mahdollisimman lyhyet ylitysvälit, hidasteet ja tietenkin liikennevalot. Etenkin viimeksi mainittuja voisi lisätä – silläkin uhalla, että liikenne hieman hidastuu.

Suojatie on yhteinen sopimus turvasta. Sitä ennen pitää hiljentää, eikä painaa kaasua. Jokaisen meistä on saatava liikkua suojatiellä turvallisin mielin. Pidetään tästä diilistä kiinni, kiire ei koskaan ole ihmishenkiä kalliimpaa.

Blog post

Rakkaudesta mereen ja rantaan

Olen elänyt Helsingissä koko ikäni, meri ja rannat muodostavat minulle tämän kaupungin sydämen. Helsinki on mielestäni ainutlaatuinen juuri rantojen, saarten ja meren vuoksi. Niistä löytyy paljon suojeltavaa ja myös kehittämismahdollisuuksia.

Sain eilen viestin sopivaa ehdokasta etsivältä valistuneelta kansalaiselta. Hän halusi tietää, miten Helsingin meriluontoa voisi mielestäni suojella. Aihe on tosi tärkeä, tässä joitain ajatuksiani siihen liittyen:

Lähisaaret kaupunkilaisten saataville

Helsingin lähisaarten avaaminen virkistyskäyttöön on parhaita päätöksiä pitkään aikaan. Viime kesänä avatun Vallisaaren lisäksi myös Isosaari pyritään avaamaan retkeilijöille tulevana kesänä. Uskon, että mahdollisuus viettää aikaa saarissa antaa kävijöille paitsi vapaa-aikaa ulkona, myös arvokkaita kokemuksia Helsingin merellisyydestä ja sitä myötä kipinöitä vesi- ja ranta-alueiden suojeluun.

Vartiosaari on pakko mainita oikein erikseen – on hirvittävää, jos se rakennetaan. Saaren luonto on ihana ja ainutlaatuinen, olen itsekin päässyt nauttimaan siitä monet kerrat. Vihreät ovat päättäneet ajaa Vartiosaaren kehittämistä virkistysalueena rakentamisen sijaan, kaavasta huolimatta. Mielestäni olisi hyvä, jos saareen pääsisi nykyistä helpommin ja sen luonto olisi useamman kaupunkilaisen saatavilla. Esimerkiksi pieni kävelysilta olisi paikallaan.

Kaupunkivesistöt kuntoon

Kaupunkivesistöjen kunnostamiseen pitää panostaa. Esimerkiksi kalojen kutemaannousun mahdollisuuksien parantaminen puroissa ja Vantaanjoessa on mukana Helsingin vihreiden kuntavaaliohjelmassa.

Vanhankaupunginkosken padon purkaminen edesauttaisi kalojen elin- ja lisääntymismahdollisuuksien lisäksi kalaston runsastumista. Koskialue pitäisi mielestäni ennallistaa, se olisi helposti toteutettavissa tuhoamatta alueen kulttuurihistoriallista arvoa. Myös Keskuspuiston puroluontoa pitää suojella kaikin keinoin.

Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin

Kansallinen kaupunkipuiston perustaminen olisi yksi hyvä tapa turvata Helsingin metsiä, muita viheralueita ja myös saaristoa. Puiston perustaminen edesauttaisi keskeisten luonnon ja kulttuuriympäristön kohteiden säilyttämistä. Toivon että kuntalaisaloitteen pohjalta käynnistynyt työ etenee tänä vuonna siihen pisteeseen, että Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi puisto perustetaan.

Itämeren suojeluun lisää panostusta

Kaiken kaikkiaan Itämeren suojelun ja nykytilanteen parantamisen eteen pitää tehdä tiukasti töitä. Itämeren saastumisen pysäyttäminen edellyttää tietenkin ennen kaikkea kansainvälistä yhteistyötä ja tiukempaa sääntelyä. Kuluneen vuoden esimerkit rakennusyhtiön muovijätteestä rannoilla ja öljypäästöistä puroluontoon alleviivaavat myös paremman valvonnan tärkeyttä.

Seuraan työssäni kiertotalouteen liittyviä kysymyksiä EU-tasolla ja olen sitä myötä perehtynyt jonkin verran myös ravinteiden aiheuttamiin tuhoihin vesistöissä. Ravinteiden kierrätys ja lannoituksesta tapahtuvien ravinnevalumien estäminen on välttämätöntä, jos vesistöjen rehevöityminen halutaan saada kuriin. Kiertotalouden mahdollisuuksiin paneutuminen laajalla otteella ja niiden edistäminen olisi Helsingille hyvin sopiva kestävän kehityksen kärkiteema.

Blog post

Pikkutyyppien puolella

Tänään vietetään valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää. Ihan ensi alkuun kiitos kaikille varhaiskasvattajille, teette todella hienoa ja tärkeää työtä! Joka ikisenä arkipäivänä olen kiitollinen teidän osaamisestanne – tuntuu hyvältä, että voin jättää lapsen ammattilaisten hoivaan oman työpäiväni ajaksi. Lapsi viihtyy kanssanne ja tiedän, että pidätte hänestä hyvää huolta.

Varhaiskasvatus on mielestäni yksi yhteiskunnan tärkeimmistä palveluista. Siihen panostaminen on fiksu satsaus tulevaisuuteen, ei koskaan tuhlaamista. Päivähoito antaa vanhemmille mahdollisuuden käydä töissä, ja samalla laadukas varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus. Se tukee lapsen kehitystä ja oppimista sekä antaa hyvät eväät niin leikkiin kuin koulunkäyntiin.

Helsingissä Vihreät ovat tehneet hartiavoimin töitä tasa-arvoisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen puolesta. Vääntäminen on kannattanut, täällä jokainen lapsi pääsee jatkossakin päiväkotiin, ryhmäkokoja ei kasvateta, eivätkä päivähoitomaksuihin kaavaillut korotukset toteudu. Vihreiden aloitteesta Helsingissä on meneillään myös selvitystyö maksuttomasta varhaiskasvatuksesta.

Tulevalla valtuustokaudella pitää huolehtia siitä, että hallituksen mahdolliset säästötoiveet torpataan myös tulevaisuudessa. Pienen lapsen äitinä aion tehdä kaikkeni sen eteen, että varhaiskasvatusta ei heikennetä Helsingissä jatkossakaan.

Meidän tämän kaupungin aikuisten kuuluu pitää pienten puolia!

Tässä vielä Helsingin Vihreiden tavoitteita varhaiskasvatuksen osalta tulevalle valtuustokaudelle:

  • Tarjotaan maksuton varhaiskasvatus kaikille lapsille.
  • Pidetään kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta eli kaikkien perheiden oikeudesta varhaiskasvatukseen.
  • Pidetään päiväkotien ryhmäkoot pieninä. Huolehditaan, että hoitajia on tarpeeksi suhteessa lasten määrään.
  • Edistetään sitä, että lasten päivähoito- ja koulupaikat löytyvät läheltä kotia.
  • Huolehditaan, että tilat ovat riittävät. Päiväkotitiloja ei saa suunnitella ahtaiksi.
  • Lisätään kielikylpyjä ja vieraan kielen kielikerhoja varhaiskasvatuksessa. Ikä, jossa uusi kieli opitaan luonnollisesti leikin kautta, kannattaa hyödyntää.
  • Kehitetään kaupungin leikkipuistojen tiloja ja toimintaa.
  • Taataan psykologitoiminta koulujen lisäksi myös päiväkoteihin: päiväkotiyhteisöissä hyvinvoinnin edistämiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn panostaminen on vähintään yhtä merkityksellistä kuin kouluissa.
  • Suunnitellaan liikkumista tukeva ympäristö päiväkoteihin ja kouluihin.
Blog post

HS vaalikoneen vastaukset

Tämän vaalikevään toisen suuremman vaalikoneen toteutti Helsingin Sanomat. Vastaukseni ja niiden perustelut Hesarin koneeseen löytyvät allaolevasta linkistä.

Sano hep, jos joku perustelu näyttää olevan ristiriidassa valintatäpän kanssa, Hesarin kone näyttää ilmeisesti joillakin laitteilla ja selaimilla pallerot väärissä kohdissa.

http://www.vaalikone.fi/kunta2017/helsinki/ehdokas/4347

Blog post

Avulias stadi

Hesari kertoi 24.2. julkaistussa jutussaan, että helsinkiläiset ovat avuliaita. Hienoa! Jutussa esiteltävissä kokeissa on palautettu maahan pudotettuja kirjeitä ja palautusprosentti on ollut verrattain hyvä. Kivaa, että stadilaiset ovat valmiita auttamaan.

Jutussa tuodaan esiin toinenkin tärkeä asia: Helsingin kaupunginosien välillä on hyvinvointieroja. Auttamishaluun huono-osaisuus ei pahemmin vaikuttanut, mikä ei yllätä ainakaan minua. Olen toimittajan kanssa samaa mieltä siitä, että auttaminen ja luottamus toisiin on jotain aika perisuomalaista. Tästä voi olla hyötyä kasvavaan eriarvoisuuteen tarttumisessa—ja se on asia, johon meidän todella pitää panostaa.

Suomalaiset voivat nykyään paremmin kuin koskaan. Osa porukasta kuitenkin putoaa tai pudotetaan hyvinvoinnin ulkopuolelle. Ajattelen, että Helsingissä tasavertaista hyvinvointia voidaan edistää esimerkiksi tarjoamalla lapsille laadukasta varhaiskasvatusta ja koulutusta, panostamalla terveydenhoitoon ja varhaisen tuen palveluihin, rakentamalla kohtuuhintaisia asuntoja ja tuomalla kaupunkilaisia yhteen niin kirjastoissa, harrastuksissa kuin kaikille avoimissa tapahtumissa. Myös maahanmuuttajien kotouttaminen on tärkeää.

Eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentäminen on mielestäni poliitikkojen velvollisuus. Tasavertaisuus ja tasa-arvo edistävät koko yhteiskunnan hyvinvointia. Lupaan teille, että valtuustoon päästessäni pidän tämän asian kaiken työni ytimessä.

Palaan vielä hetkeksi Hesarin juttuun ja kirjekokeeseen. Kirjeen tai vaikka avaimien palauttaminen on toisaalta yksinkertainen ja helppo tapa olla ystävällinen, toisaalta se saattaa vaatia vähän vaivaakin. Olisiko tilanne ollut toisenlainen, jos potentiaalisen auttajan olisi pitänyt kohdata avuntarvitsija kasvokkain? Helsingissä liikkuessaan näkee päivittäin sekä myötätuntoista auttamista että välinpitämätöntä sivuuttamista. Lastenvaunuja nostetaan bussiin, kanssakulkijalle avataan ovi, vanhus autetaan lumikasan yli liikennevaloissa ja maasta löytyneiden pehmolelujen omistajia kuulutetaan FB:n kaupunginosaryhmissä.

Samaan aikaan oudosti käyttäytyvää muistisairasta kartetaan ja asfaltilla istuvan kerjäläisen ohi kävellään katse horisontissa. Auttaminen on hyvää ja arvokasta, ja tiedän että kenelläkään meistä ei kuitenkaan joka hetki riitä voimia siihen. Ehkä me voidaan silti parantaa tulosta vielä? Ihan pienetkin asiat saattavat olla uskomattoman tärkeitä, myötätunto voi jopa pelastaa henkiä. Jo pelkkä hymy voi joskus olla käänteentekevä lähimmäisen elämässä. Mitä jos Helsinki olisi maailman ystävällisin ja avuliain kaupunki?

Hesarin jutun voit lukea täältä: http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005100505.html?share=8c3a8041f3e6d7e04c52787bd2316942

Blog post

Ehdolla

Tahdon olla tekemässä Helsingistä reilun ja rennon kaupungin.

Kun pomo viime keväällä ehdotti, että minun pitäisi asettua ehdolle kuntavaaleissa, olin jo päätökseni tehnyt. Haluan Helsingin valtuustoon, koska tahdon olla tekemässä Helsingistä mahdollisimman reilun ja rennon kaupungin.

Olen 38-vuotias töölöläinen äiti. Työajalla hoidan europarlamentaarikko Heidi Hautalan erityisavustajan ja Vihreiden kansainvälisten asioiden päällikön hommia. Olen erikoistunut yritysvastuun, ihmisoikeuksien ja globaalin talouden teemoihin. Poliittista päätöksentekoa olen tarkkaillut läheltä ensin kymmenen vuoden ajan järjestölobbarina ja sittemmin puolueen duunarina. Vapaalla rakennan pääosin duploja ja manageeraan kolmevuotiaan uhmakasta luontoa. Välillä joogaan ja kesäisin hoidan boheemilla otteella puutarhapalstaa.

Kattava yleissivistys, taito viestiä ja kyky kuunnella ovat mielestäni hyvän päättäjän tärkeimpiä ominaisuuksia. Uskallan sanoa ihan ääneen, että minä omaan nämä. Koen myös sinnikkyyden yhtenä vahvuutenani. Viimeistään arki pikkutyypin yhteishuoltajana on koulinut minusta sitkeän ja pitkähermoisen. Viimeisenä mainittakoon vielä, että olen tehokas – I get sh** done!

Ydinteemojani näissä vaaleissa ovat vastuullisuus, avoimuus ja kaupunkikulttuuri. Hyvä Helsinki pitää asukkaistaan huolta tarttumalla eriarvoisuuteen ja panostamalla palveluihin. Haluan, että Helsinki on reilu kaupunki, joka esimerkiksi tekee julkiset hankintansa ympäristöä ja ihmisoikeuksia kunnioittaen ja veroparatiiseja karttaen. Toivon Helsinkiin lisää tapahtumia, konsertteja, teemapäiviä ja kulttuurikokeiluja. Rennossa kaupungissa on kiva elää. Pääkaupunkina Helsingin kuuluu myös näyttää esimerkkiä päätöksenteon avoimuuden ja läpinäkyvyyden saralla.

Vaikka nostan esiin joitain yksittäisiä teemoja, minusta ei tule koskaan yhden asian ihmistä, ei politiikassa eikä muutenkaan. Haluan katsoa laajempia kehitysnäkymiä ja vaikuttaa yleiseen hyvinvoinnin lisääntymiseen, en vain jonkun tietyn ihmisryhmän tai kaupunginosan etujen ajamiseen. Olen asunut ympäri Helsinkiä. Krunassa, Myllypurossa, Ullanlinnassa, Tammarissa, Tapanilassa, Roihuvuoressa.. Helsinki on monipuolinen, kaikissa alueissamme on paljon hyvää. Uskon, että tasavertaisuuden edistäminen on oikotie onneen. Sen eteen lupaan tehdä hartiavoimin hommia, jos äänestätte minut valtuustoon.