Blog post

Perheiden Helsinki ymmärtää monimuotoisuutta

Eilen vietettiin YK:n kansainvälistä perheiden päivää. Oli tarkoitus kirjoittaa perheistä ja Helsingistä päivän kunniaksi, mutta en perheeltäni ehtinyt. Kun arki on täydenpuoleista, tekee viikonloppuisin mieli olla rauhassa lasten kanssa. Pienemmän päiväuniaika ja myöhäiset illat ovat vaalikampanjalle kallisarvoisia.
Kun perheistä puhutaan, on Helsingillä juuri arjen tukemisessa iso rooli. Päiväkotien ja koulujen pitää löytyä kotien läheltä, lapsille ja nuorille on tärkeää tarjota mieluisia ja kohtuuhintaisia sekä ilmaisia harrastuksia, neuvoloiden ja terveydenhuollon on oltava helposti ja nopeasti saavutettavissa, nuorisotyöllä on voitava kohdata kaupungin nuoria kaikkialla. Samalla myös perheiden tuesta on pidettävä huolta ja esimerkiksi sosiaali- ja mielenterveyspalveluiden saatavuus voi olla monille ratkaisevan tärkeää. Myös kaupungin infraa pitää suunnitella niin, että perheillä on hyvä olla. Helppoon esteettömään liikkumiseen, leikkipuistoihin, nuorisotaloihin, viheralueisiin ja esimerkiksi asukastiloihin todella kannattaa panostaa. Kaiken kaikkiaan hyvä Helsinki vastaa perheiden moninaisiin ja monipuolisiin tarpeisiin.
Perheistä puhuttaessa on myös aivan keskeistä nostaa esiin perheiden moninaisuus. Perheitä on monenlaisia: kahden vanhemman perheitä, apilaperheitä, yhden vanhemman perheitä, pikkulapsiperheitä, koululaisperheitä, teinien perheitä, sateenkaariperheitä, adoptioperheitä, uusperheitä ja kaikenlaisia yhdistelmiä muun muassa näistä. Perheitä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa, erilaisista taustoista, erilaisin toivein. Onkin todella tärkeää, että kaupungin palveluissa huomioidaan perheiden moninaisuus ja erilaiset tarpeet.
Esikoiseni ollessa pieni jaoimme vanhemmuuden hänen isänsä kanssa alusta saakka eri osoitteissa. Nykyisin elän uusperheessä, johon itseni ja puolisoni lisäksi kuuluu kaksivuotias yhteinen lapsemme, minun seitsemänvuotias esikoiseni, puolisoni lukioikäinen nuori ja laajennettuna myös puolisoni parikymppinen nuori aikuinen kumppaninsa kanssa. Kummankin lapsen odotusaikana olen huomannut henkilökohtaisesti sen, että tietoa ja tukea voi olla vaikea saada, kun tilanne ei ole tyypillinen. Tässä asiassa kehityksen on kehityttävä nykyistä nopeammin ja itse olen sen eteen valmis tekemään tulevalla kaudella töitä.
Mitä kaikkea perheisiin panostaminen sitten edellyttää? No tietenkin lisää rahaa ja aikaa, mutta niiden lisäksi myös esimerkiksi kattavaa ja ajantasaista tietopohjaa. Toivoin viime vuonna tekemässäni valtuustoaloitteessa, että kaupunki selvittäisi uusperheiden tuen tarvetta. Tätä ei katsottu tarpeelliseksi, ja nyt ajattelenkin, että kenties Helsingin pitäisi kuulla asukkaitaan perheiden monimuotoisuuden näkökulmasta vielä paljon laajemmalla otteella. Sillä perheet itse tietävät parhaiten, millaista tukea, millaisia palveluita ja millaista kaupunkia he tarvitsevat. Minulle on tärkeää, että Helsingissä jokaisella perheellä, niin lapsilla kuin aikuisilla, on hyvä olla ja mahdollisuudet voida hyvin. Perheiden Helsinki ymmärtää monimuotoisuutta.