Blog post

Reilu ja rento Helsinki

Pari kuukautta sitten tuli vastaan tarve vaalisloganille. Vaikea laji, ne kaikki kun aina kuulostavat jotenkin vähän päälleliimatuilta ja varta vasten keksityiltä. Päätin mennä sillä, mitä Helsingistä eniten toivon – että kaupunkimme olisi reilu ja rento.

Reiluus tarkoittaa minulle tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä, kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Reilussa kaupungissa inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus otetaan huomioon päätöksiä tehdessä ja ihmiset nähdään lukujen sijaan juuri ihmisinä.

Eriarvoisuuden kasvuun on tartuttava selkeillä toimilla. Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tasavertaisuudesta ja laadusta huolehtiminen on yksi keskeinen keino tähän. Haluan, että Helsingissä vanhemmat voivat laittaa lapsensa mihin tahansa kouluun luottaen siihen, että opetus on tasokasta, tilat kunnolliset ja resurssit kohdillaan. Kaupunginosien eriarvoistumista on myös tärkeää torjua. Palveluiden takaaminen kaikille on yksi tärkeä tie tähän. Samoin ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Helsingissä ketään ei saa jättää viettämään öitä ja elämäänsä taivasalle ja kaikille on tarjottava terveydenhoito, oli sitten taskussa Suomen passi tai ei.

Helsingin kantakaupunki on kaunis, mutta hienoja ovat myös monet lähiömme. Olen itse viettänyt nuoruuteni Roihuvuoressa, lukion kävin Laajasalossa. Ne rannat ja metsät! Viisikymmentäluvun kauniit pihamiljööt tammineen, ulkoilureitit merenrannassa, metsän vihreys melkein takapihalla ja lähisaaret. Olen aivan varma, että nostamalla lähiöitä enemmän esiin, niihin saataisiin paitsi lisää asiakkaita alueen yrittäjille, myös resursseja luonnon varjeluun ja kohotusta maineelle.

Reilua on myös toimia niin, että vältetään kaupungin aiheuttamat vahingot muualla. Minä haluan, että Helsinki panostaa vastuullisuuteen ja tekee julkiset hankintansa ympäristöä ja ihmisoikeuksia kunnioittaen ja veroparatiiseja karttaen. Julkiset hankinnat kattavat vaikka mitä, virastojen ruokaloissa tarjottavasta kahvista katukiviin. Niitä tehdään vuosittain yli kahdella miljardilla eurolla. Vastuullisuus ei saa olla vain ohjeistusten varassa, vaan sen on oltava osa hankintojen tekemisen kriteereitä. Hiljattain julkisuuteen noussut kauppapalveluita vanhuksille tarjoavan Servean tapaus on esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, jos halpa hinta ajaa kaiken muun edelle.

Päätöksenteon avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen satsaaminen kuuluu myös reilun Helsingin tehtäviin. Valtuuston suhteen voisi aloittaa siitä, että kaikki puolueet sitoutuisivat edellyttämään ehdokkailtaan vaalirahoituksen ennakkoilmoituksen tekemistä. Äänestäjillä on oikeus tietää jo ennen vaaliuurnalle menemistä, minkä tahojen tuella ja kuinka suurilla budjeteilla ehdokkaat kampanjoitaan tekevät. Myös avoin rekisteri valtuutettujen tapaamisista lobbareiden kanssa olisi paikallaan. Keinoja avoimuuden lisäämiseen on vaikka kuinka paljon: kaupungin hankinnoista tulevat laskut pitäisi julkaista avoimena datana kaikkien nähtäville, kaupunkilaisten osallistumismahdollisuuksia voisi lisätä mm. erilaisten kuulemis- ja keskustelutilaisuuksien avulla, kaupungin omistamat yhtiöt tulisi velvoittaa avoimuuteen. Lisääkin löytyisi.

Rento Helsinki panostaa kaupunkikulttuuriin ja tekee tilaa kaupunkilaisten ja täällä vierailevien viihtymiselle. Stadi tarvitsee enemmän erilaisia tapahtumia, teemapäiviä, kirppiksiä, konsertteja, illallisia kesäyössä, korttelijuhlia ja muuta kivaa. Kaupunkilaisista itsestään lähtevän toiminnan turvaaminen on tärkeää – Konepajan Brunon esimerkki osoittaa, että helsinkiläiset kaipaavat jättimäisten hallikauppojen sijaan yhteisöllisiä ja viihtyisiä tiloja, joissa voi rentoutua ja tehdä monenlaisia asioita.

Haluan Helsingin, jossa on mahdollista kokeilla. Viime kesän pilotit liikehuoneistojen edessä olevien parkkipaikkojen vuokraamisesta ja tapahtumien järjestämisestä ilman monimutkaisia lupaprosesseja ovat juuri sellaista kokeilukulttuuria, johon päättäjiltä pitää löytyä rohkeutta. Seuraavaksi voitaisiin testata vaikka kaupunkiviljelyä puistoissa ja tehdä katutaiteen lupien hakemisesta ilmaista sekä nykyistä huomattavasti helpompaa.

Kaupungissa on hyvä olla, kun sieltä löytyy myös tilaa hengittää. Lähimetsät, rannat ja puistot ovat kaupungissa eläville tärkeitä levähdys- ja harrastuspaikkoja. Niistä on huolehdittava ja niitä on suojeltava. Olen elänyt Helsingissä koko ikäni, meri ja rannat muodostavat minulle tämän kaupungin sydämen. Vesistöjen suojelu on Helsingille elintärkeää. Kaupunkivesistöjen kunnostamiseen ja Itämeren suojeluun pitää panostaa.

Helsinki on mielestäni ainutlaatuinen juuri rantojen, saarten ja meren vuoksi. Niistä löytyy paljon suojeltavaa ja myös kehittämismahdollisuuksia. Helsingin lähisaarten avaaminen virkistyskäyttöön on yksi parhaita päätöksiä pitkään aikaan. Viime kesänä Vallisaari ja tulevana kesänä myös Isosaari, ja lisäksi kaikki jo pidempään käytössä olleet Pihlajasaaresta lähtien. Olen vankasti sitä mieltä, että Vartiosaarta ei saa rakentaa. Saaren luonto on ihana ja ainutlaatuinen, kulttuurimiljöö myös. Asuntojen sijaan sinne olisi syytä rakentaa pieni silta, jotta yhä useampi kaupunkilainen pääsisi nauttimaan saaren luonnosta.

Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen olisi yksi hyvä tapa turvata Helsingin metsiä, muita viheralueita ja myös saaristoa. Puiston perustaminen edesauttaisi keskeisten luonnon ja kulttuuriympäristön kohteiden säilyttämistä. Toivon että kuntalaisaloitteen pohjalta käynnistynyt työ etenee tänä vuonna siihen pisteeseen, että Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi puisto perustetaan.

Helsinki on meidän, tehdään siitä yhdessä hyvä kaikille.