Blog post

Rahankäyttö on arvovalinta

Helsingin tilinpäätös viime vuodelta kertoo mukavaa tarinaa: kaupungin talous näyttää olevan hyvällä mallilla. Hieno homma! Kannattaa kuitenki pitää mielessä, että takana on monta miinusmerkkistä vuotta ja viime vuosi oli ensimmäinen plussalla oleva niiden jälkeen.

Kokoomus kiirehti heti uutisen myötä ehdottamaan, että kuntaveroa alennettaisiin tuntuvasti. Itse kannatan malttia ja panostaisin ennen kaikkea palveluihin, jos ylimääräistä alkaa kaupungin kassasta löytyä.

Tulevan sote-uudistuksen myötä kaupungin verotuloja siirtyy valtiolle. Tämä tarkoittaa sitä, että kokonaisbudjetti tulee pienenemään. Vaikka kunnan tehtäväkenttä ja sitä myötä rahantarve toki kapenee, vaatii etenkin siirtymätilanne mielestäni harkintaa ja tarkkuutta taloudenpidossa. Helsinki myös kasvaa kovaa vauhtia, ja samaa tahtia nousee investointien tarve.

Jos minä saan päättää, Helsinkiin tehdään ennemmin lisää päivähoitopaikkoja ja laitetaan homekoulut korjaukseen, kuin lähdetään myöntämään veroalea. Näppituntumalta en tiedä yhtään aluetta Helsingissä, jossa pääsy lähipäiväkotiin olisi edes jokseenkin varmaa. Päivähoitopaikkojen tarve ei ole pysynyt lasten määrän perässä – tämä asia kaipaa kipeästi muutosta.

Kun pari vuotta sitten varmistelin päivähoitopaikkaa omalle lapselleni, olisi se lähtökohtaisesti irronnut Jätkäsaaresta. Me asumme Töölössä ja olin tuolloin töissä Vallilan perukoilla. Linnuntietä matka ei ehkä ole kovin pitkä, mutta koitapa kulkea se kaksi kertaa päivässä ruuhka-aikoina täysin tukossa olevalla kasin ratikalla, tehdä siinä sivussa normaali kahdeksan tunnin työpäivä ja säilyttää lapsen hoitopäivät kohtuullisen pituisina. Ei olisi onnistunut millään. Koska olen kahden hengen taloutemme ainoa aikuinen, ei esimerkiksi 80 % työaika olisi mitenkään ollut taloudellisesti mahdollista. Lopulta soittelun ja itkun jälkeen sain lapselle paikan Töölöstä. Veikkaan, että asian ratkaisi se, että kerroin vastuussa olevalle päiväkodin johtajalle saavani sekä potkut että burnoutin, jos matka päiväkodin kautta töihin ja vastaavasti takaisin vie tunnin suuntaansa.

Valitettavasti tiedän myös töölöläisiä vanhempia, jotka ovat jättäneet Jätkäsaaresta tarjotun paikan ottamatta ja jatkaneet hoitovapaalla olemista siinä toivossa, että paikka heltiäisi jostain lähempää. Toivottavasti tilanne on nyt edes jonkin verran parempi kuin pari vuotta sitten. Esimerkkejä kuulee jatkuvasti muualtakin. Miltä esimerkiksi tuntuisi kuljettaa lasta päiväkotiin Roihuvuoresta Santahaminaan? Päivähoitopaikka kodin läheltä paitsi helpottaa huomattavasti vanhempien työssäkäyntiä, tekee pikkuisten päivistä lyhyempiä ja edesauttaa kaverien löytämistä lähistöltä.

Toinen lisärahaa välittömästi kaipaava kohde on homekoulut. Tuntuu aika hurjalta, että sisäilmaongelmia on havaittu lähes 60 koulussa, mutta vuosittain on varaa vain 4-5 koulun laajaan korjaamiseen. Havaittujen ongelmien laajuus tietenkin vaihtelee, mutta joka tapauksessa kyse on vähintään sadoista sairastuneista ja oireista kärsivistä lapsista ja aikuisista. Terve sisäilma on yksi oppimisen edellytys, jokainen koulu- tai työpäivän aikana sisäilmaongelmista kärsivä helsinkiläinen on liikaa.

Jos Helsinki jatkossakin on siinä tilanteessa, että tulot ovat menoja suuremmat, pitää valtuustossa tehtävillä päätöksillä pyrkiä siihen, että kukaan ei jää tässä kaupungissa syrjään. Eriarvoisuuteen tarttuminen kohentaa kaikkien hyvinvointia. Palveluihin panostamisella (esimerkiksi laadukas ja tasa-arvoinen varhaiskasvatus ja koulutus) ja järkevillä investoinneilla (esimerkiksi niiden homekoulujen korjaaminen) on iso merkitys hyvin voinnin edistämisessä.

Rahankäytön taustalla on aina arvovalintoja, se kannattaa vaalien alla pitää mielessä. Minä haluan kaupungin, jossa panostetaan lapsiin, taataan palvelut kaikille, poistetaan eriarvoisuutta ja huolehditaan yleisestä viihtyvyydestä sekä elävästä kaupunkikulttuurista. Kaikkea tätä ei voi ostaa pelkästään euroilla, mutta rahalla on väistämättä suuri merkitys kaupunkilaisten hyvinvoinnin takaamisessa.